Tutkija Tero Toivasen mukaan ilmastoestäminen eli ilmastonmuutoksen kyseenalaistaminen näkyy niin poliittisessa keskustelussa, taloudellisissa intresseissä kuin arjen rakenteissakin.
Ilmastonmuutoksen vakavuudesta on nykyään laaja yhteisymmärrys. Miksi päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan etene riittävän nopeasti? Tutkimusten mukaan suoran ilmastonmuutoksen kieltämisen eli ilmastodenialismin sijaan ilmenee yhä enemmän hienosyisempiä vaikuttamisen strategioita kuten ilmastoviivyttelyä. Ilmastonmuutos siis hyväksytään, mutta sen nopeaa hillintää ei pidetä tärkeänä ja ilmastotoimia päinvastoin viivytellään tai jopa estetään.
Näitä erilaisia ilmastonmuutoksen kyseenalaistamisen muotoja, kuten denialismia ja viivyttelyä, kutsutaan ilmastoestämiseksi. Ilmastoestämistä tutkineen Tero Toivasen mukaan käsite on vielä tuore, ja käsitteen synnyn taustalla on ajatus, kuinka tiedeyhteisössä aiemmin vakiintuneet ilmastodenialismin ja ilmastoskeptismin käsitteet koetaan rajoittuneiksi kuvaamaan kattavasti nykyisten vaikuttamisen tapojen moninaisuutta. Ilmastoestäminen voi hidastaa tai jopa pysäyttää kiireellisten ilmastotoimien etenemistä.
Denialismin ja viivyttelyn lisäksi ilmastoestämiseen liittyvät Toivasen mukaan konkreettisesti erilaiset materiaaliset kulttuuriset tottumukset ja infrastruktuurit, kuten lämmitys- ja liikennejärjestelmät. Nämä tottumukset ja infrastruktuurit ylläpitävät kestämätöntä tulevaisuutta. Tästä näkökulmasta ilmastoestäminen voi olla tahatontakin, sillä olemme tottuneet elämään tietyllä tavalla ja tietyssä ympäristössä.
“Ilmastoestäminen ei ole vain puhetapoja ja poliittisen strategian viivyttelykeinoja, vaan suoraan kytköksissä meidän materiaaliseen elämään, jota päivittäin elämme ja pidämme yllä siten ilmaston kannalta haitallisia toimintatapoja”, Toivanen avaa.
Toivanen on vanhempi tutkija BIOS-tutkimusyksikössä ja Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistoriassa. Hän on tehnyt paljon monitieteistä tutkimusta ja tarkastellut erityisesti kestävyysmurroksen edistämistä. Olennaista hänen mukaansa on, että ilmastopolitiikkaa ei voi enää sivuuttaa yhteiskunnassa ja esimerkiksi mediassa. Vaikka ilmastokriisi jää yhteiskunnallisessa keskustelussa muiden kriisien alle, se ei todellisuudessa jousta.
“Monitieteisessä ympäristötutkimuksessa onkin olennaista, miten voimme hallita ja pyrkiä ratkaisemaan näitä kiihtyviä kriisejä samanaikaisesti”, Toivanen kertoo.
Ilmastoestäminen elää valtasuhteissa sekä ideologisissa ja taloudellisissa intresseissä
Toivonen nostaa esiin ilmastoestämisen taustalla ilmeneviä valtasuhteita sekä taloudellisia ja ideologisia intressejä. Intressiristiriitoja syntyy, kun pitäisi tehdä poliittisia päätöksiä, jotka samalla tuhoavat esimerkiksi merkittävän määrän niitä yritysten liiketoiminnan mahdollisuuksia, joita fossiilisten polttoaineiden pumppaamiseen liittyy.
“Korostan ensisijaisesti sitä, että asiat ovat myös tietoisesti rakennettu. Esimerkiksi ei ole vahinko, että kaupungin rakenne perustuu puhtaasti yksityisautoiluun. Se on tietoisesti tuotettua ja fossiiliyhtiöillekin oleellista, että aiheutetaan sen tyyppistä kaupunkirakentamista.”
Fossiiiyhtiöt ovat jo pitkään toteuttaneet ilmastoestämistä ilmastodenialismin kautta. Yhtiöt ovat myös käyttäneet hienosyisempiä tekniikoita ja siirtäneet vastuuta ilmastonmuutoksesta tavallisille kuluttajille. Kuluttajia on esimerkiksi kehotettu pohtimaan omaa hiilijalanjälkeään.
“Kotitalouksien toiminnassa täytyykin tapahtua muutoksia, mutta tämä sivuuttaa sen ison rakenteellisen ongelman, että fossiiliyhtiöt investoivat siihen aineeseen, joka pääasiassa ilmastonmuutosta aiheuttaa”, Toivanen toteaa.
Taloudellisia intressejä löytyy Suomen tasolla myös esimerkiksi metsien tilanteen taustalta. Metsien hiilinieluista käydään paljon keskustelua, ja metsäsektorilla vallitsee Toivasen mukaan pitkät polkuriippuvuudet eli aiemmat poliittiset ja taloudelliset valinnat rajoittavat ja ohjaavat tulevia päätöksiä. Metsäsektorin toiminnan pyrkimyksenä on ollut ylläpitää vallitsevaa metsänkäytön muotoa tukien erityisesti sellutuotantoa.
“Metsien kyky toimia yhtenä ilmastonmuutoksen tärkeänä areenana on selkeästi heikentynyt. Tämä ei ole mitään vahinkoa, vaan metsäsektorin toimijat ovat myös viivyttäneet tarpeellisia toimia, jotka parantaisivat metsien hiilensidontakykyä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tärkeällä aikavälillä.”
Kohti laajaa yhteiskunnallista vuoropuhelua ja rakenteellisia muutoksia
Miten ilmastoestämista voitaisiin sitten haastaa? Toivanen toteaa, miten tähän ei ole yhtä selkeää ratkaisua, sillä ilmastoestämisen taustalla olevat ilmiöt ovat monimutkaisia. On hyvä kuitenkin pyrkiä tunnistamaan estämisen taustalla vaikuttavat valtasuhteet, intressit ja ideologiset päämäärät.
Ennen kaikkea Toivanen näkee tärkeäksi pyrkimyksen laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, miten yhteiskunnan järjestelmiä voitaisiin uudistaa. Vaikka fossiilisista polttoaineista ja luonnonvarojen ylikulutuksesta luopuminen on hyvin haastava tehtävä, on pohdittava nopeasti, miten se voitaisiin tehdä. Tämän edistämiseksi tarvitaan yhä parempia poliittisia ratkaisuja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tutkijoiden ja tutkimusyhteisön rooli vuoropuhelussa voi olla merkittävä.
“Ehkä tutkimusmaailmalta voisi perätä tietynlaista valmiutta haastaa vallitsevia intressejä, ideologisia taustaoletuksia ja valtasuhteita. Siinä demokraattisuus on tärkeää. On rankkaa, jos tutkija joutuu yksin taistelemaan ilmastoestämisen voimia vastaan, mutta sen sijaan tutkimusyhteisö voi olla ohjaamassa keskustelun suuntaa yhteisvoimin”,Toivanen pohtii.
Olennaista on pohtia asiaa myös yksittäisten kansalaisten kannalta. Demokratian ja julkisen keskustelun ei tulisi olla vain kapeiden intressiryhmien hallinnassa, vaan kansalaisia tulisi kannustaa mukaan vuoropuheluun. Ekologisesti kestävät järjestelmät, jotka kannattelevat vastuullista yhteiskunnallista elämää, ovat äärimmäisen tärkeä kysymys. Kaikkien olisi tärkeää osallistua niiden turvaamiseen.
“Ajattelen, että tässä ilmastopolitiikassa on kysymys ison mittakaavan yhteiskunnallisesta murroksesta ja uudistamisesta. Se vaatii myös uudenlaisia kansalaistaitoja ja osallistumista julkiseen keskusteluun”, Toivanen sanoo.
Yhteiskunnan järjestelmien ja rakenteiden muutos kohti kestävämpää tulevaisuutta on mahdollinen. Ilmastoestäminen ja siihen liittyvä yksilön vastuun korostaminen kuitenkin työntävät pois tälläisestä rakenteellisesta muutoksesta.
Lopuksi Toivanen toteaa kuinka: “Yhteiskunta voi ottaa päämäärätietoiseksi tavoitteekseen järjestelmien uudistamisen, jotta kaikki voivat elää vähän luonnonvaroja kuluttavaa ja päästöjä aiheuttavaa elämää”.