Kuinka paljon voimme kuormittaa maapalloa ennen kuin järjestelmät romahtavat?
Ihmiskunta elää yli maapallon kantokyvyn, mutta kaikki ei ole vielä menetetty. Planetaaristen rajojen malli kertoo, missä mennään, mitä rajoja on jo ylitetty ja miten voimme kääntää suunnan.
Maapallo alkaa muistuttaa hyllyä, johon on säilötty liikaa tavaraa – eikä se enää kunnolla kestä. Tätä kuormitusta kuvaa planetaaristen rajojen malli, jonka loi ilmastotutkija Johan Rockström tutkimusryhmineen vuonna 2009.
Planetaarisia rajoja on yhdeksän: ilmastonmuutos, luontokato, stratosfäärin otsonikato, merten happamoituminen, biogeokemialliset virrat, maankäytön muutokset, makean veden kulutus, ilmakehän aerosolikuormitus sekä uudet aineet ja elämänmuodot.
Jokaisen rajan tilaa mitataan asteikolla. Vihreä kertoo, että ollaan turvallisella tasolla. Keltaisella ollaan jo nousevan riskin ja punaisella korkean riskin tasolla. Mitä lähemmäksi punaista mennään, sitä lähempänä ollaan maapallon kantokyvyn ylittymistä.
Tällä hetkellä seitsemän rajaa yhdeksästä on ylitetty. Muutos kohti kestävämpää elämää on välttämätön, jotta voimme asustaa tällä pallolla vielä tulevaisuudessakin.
Ilmastonmuutos – raja, joka vaikuttaa kaikkeen
Ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkiin muihin planetaarisiin rajoihin. Sen tilaa seurataan mittaamalla ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja maapallon keskilämpötilaa. Molemmat ovat jo nousevan (hiilidioksidipitoisuus) tai korkean riskin tasolla (keskilämpötila).
Ilmastonmuutos näkyy elämässämme muun muassa:
- leudompina talvina ja vähenevänä lumena
- sään ääri-ilmiöiden yleistymisenä
- ruokaturvan ja hintojen heilahteluna
- siitepölykauden pitenemisenä ja uusina tauteina
- lajiston muutoksina.
Voit hillitä arjessasi ilmastonmuutosta näin:
- Lisää kasvisruokaa ja vähennä ruokahävikkiä.
- Liiku enemmän kävellen tai pyörällä. Autoile harkiten.
- Säästä energiaa kotona. Hyödynnä uusiutuvaa sähköä.
- Osta vähemmän, korjaa enemmän ja kierrätä.
- Suosi lähimatkailua. Vältä lentämistä.
- Vaikuta äänestämällä ja olemalla esimerkki muille.
Luontokato – hiljainen kriisi ympärillämme
Luontokato ei ole kaukainen uhka, vaan se näkyy jo lähiluonnossamme. Luontokadon mittarit – lajien sukupuuttonopeus ja ekosysteemien eheys – ovat jo korkean riskin tasolla. Monimuotoinen luonto on kaiken elämän elinehto. Ilman sitä emme pärjää.
Luontokato näkyy arjessamme monin tavoin:
- Tutut lajit taantuvat ja voivat hävitä kokonaan.
- Pihapiireissä käy vähemmän pölyttäjiä, lintuja ja pieniä eläimiä.
- Sadot heikkenevät pölyttäjien vähetessä.
- Metsät muuttuvat yksipuolisemmiksi.
- Uudet tuholaiset ja taudinaiheuttajat yleistyvät.
Luontokatoa voi torjua pienillä teoilla:
- Vähennä nurmikonleikkuuta ja istuta kotoperäisiä niittykukkia, jotta erilaiset elinympäristöt lisääntyvät.
- Suosi kotimaista ja sesonkiruokaa.
- Vähennä metsien hakkuita ja maankäytön painetta.
- Vahvista omaa luontosuhdettasi.
Stratosfäärin otsonikato – todiste siitä, että muutos on mahdollinen
Otsonikerros suojaa haitalliselta UV-säteilyltä. Sen ohentuminen havaittiin vuonna 1985 Etelämantereen yllä. Syyksi paljastuivat CFC-yhdisteet eli freonit. Niitä käytettiin esimerkiksi kylmäaineina, aerosolien ponnekaasuina ja tuholaistorjunnassa sekä teollisuuden eri prosesseissa ja kemikaaleissa.
Havainnon jälkeen laadittiin kansainvälinen Montrealin pöytäkirja, jossa CFC-yhdisteiden käyttöä rajoitettiin voimakkaasti. Otsonikerros alkoi palautua 2000-luvulla ja nykyisin otsonikadon planetaarinen raja on jälleen turvallisella tasolla. Se muistuttaa meitä siitä, että selkeä tieto, poliittinen tahto ja yhteinen toiminta voivat todella muuttaa suunnan.
Kaikki ympäristöongelmat eivät ole yhtä yksinkertaisia, mutta otsonikadon torjuminen osoittaa, että muutos parempaan on mahdollinen.
Merten happamoituminen – meret ilmaston tasapainottajina
Meret ovat valtavia hiilinieluja. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa, meret sitovat hiiltä yhä enemmän. Vähitellen merten vesi muuttuu happamammaksi.
Happamoitumista seurataan veden pH:n ja karbonaatti-ionien määrän muutoksilla. Karbonaatti-ionit toimivat rakennuspalikoina aragoniitille eli kalkille, joka on elintärkeä rakennusaine esimerkiksi simpukoille, koralleille ja planktonille. Nykyään merten happamoituminen on jo nousevan riskin tasolla eli pintameriveden kyky tuottaa ja ylläpitää aragoniittia on vaarantunut.
Happamoitumisen takia aragoniitista riippuvaiset merieliöt pärjäävät huonommin, koska niiden kuoret heikkenevät. Tämä vaikuttaa negatiivisesti merieliöitä ravintonaan käyttäviin kalakantoihin. Merten toiminta ravintoketjuineen heikkenee, mikä haurastuttaa koko meriekosysteemiä.
Suomessakaan emme ole merten happamoitumisesta irrallaan, sillä meret yhdistävät ruokajärjestelmät, ilmaston ja talouden toisiinsa. Ilmastonmuutosta hillitsevät teot ovat samalla tehokkain keino hidastaa myös merten happamoitumista.
Biogeokemialliset virrat – ylimäärin ravinteita
Typpi ja fosfori ovat kasveille välttämättömiä ravintoaineita, mutta liian suurina määrinä ne rehevöittävät vesistöjä. Typpeä ja fosforia päätyy ympäristöön erityisesti teollisuudessa ja viljelyssä käytettävien lannoitteiden kautta – enemmän kuin luonto pystyy niitä käsittelemään.
Liialliset ravinteet kulkeutuvat pelloilta ja taajamista vesistöihin. Tämä kuormittaa maapalloa jo siinä määrin, että planetaarinen raja on korkean riskin tasolla.
Ravinnekuormitus näkyy luonnossa vesistöjen rehevöitymisenä, leväkukintoina, happikatona ja kalakuolemina. Arjessamme tämä vaikuttaa esimerkiksi uimaveden laatuun, kalasaaliisiin, mökkeilyyn ja siihen, miltä vesistömme näyttävät ja tuntuvat.
Vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta voidaan vähentää etenkin tarkemmalla ja kohtuullisemmalla lannoituksella. Maataloudessa kannattaa siirtyä kestävämpiin viljelymenetelmiin, rakentaa kosteikkoja suojavyöhykkeiksi ja vähentää lannoitteiden käyttöä. Jätevesien käsittelyä tehostavat typen- ja fosforinpoistojärjestelmät.
Typen ja fosforin kierrossa ilmastonmuutosta estävät toimet vähentävät myös vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta.
Maankäytön muutokset – tilaa ihmiselle, vähemmän luonnolle
Luonto, kaikkine ekosysteemeineen, kannattelee meitä. Luonnontilaisten alueiden katoamisen syynä ovat ihmistoimet, kuten kaupungistuminen sekä maa- ja metsätalous. Kun elintila hupenee, lajien on yhä vaikeampi löytää ravintoa, suojaa ja lisääntymispaikkoja. Tällä on suora negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.
Tällä hetkellä ihmistoiminta on vallannut luonnontilaisesta maa-alasta niin suuren osan, että planetaarinen raja on nousevan riskin tasolla. Luonnon ennallistaminen, monimuotoisempi metsänhoito, kaupunkien viheralueet ja luonnontilaisten alueiden suojelu voivat palauttaa luonnon kyvyn toimia elämää ylläpitävänä järjestelmänä.
Puolusta luontoa arjessasi esimerkiksi näin:
- Vähennä kulutusta ostamalla vähemmän ja käyttämällä tavaroita pidempään.
- Suosi kasvipainotteista ruokavaliota sekä kannata kotimaista ja sesonkia.
- Vaali lähiluontoa ja puolusta sitä äänestämällä sekä vaikuttamalla päätöksiin.
Makean veden kulutus – rajallinen elämän resurssi
Suurin osa maapallon vesivaroista koostuu suolaisesta merivedestä. Makeaa vettä on siis luonnossa rajallinen määrä. Makean veden käyttöä havainnollistaa kaksi käsitettä: sininen vesi ja vihreä vesi.
Sininen vesi tarkoittaa pohjavesien, jokien ja järvien vesiä, joita käytämme juomavetenä, kastelussa, teollisuudessa ja energiantuotannossa. Vihreä vesi on maaperään sitoutunutta sadevettä, jota kasvit käyttävät kasvaakseen.
Ihminen on aiheuttanut merkittäviä häiriöitä sekä sinisen että vihreän veden kiertoon esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon kautta. Siksi planetaarinen raja on nousevan riskin tasolla. Käytännössä vesistöt ja pohjavedet kuivuvat ja veden kierto ilmakehän ja maaperän välillä on epätasapainossa. Muutosten takia maatalouden toiminnot muuttuvat haavoittuvaisiksi.
Kiinnitä arjessasi erityisesti huomioita siihen, miten käytät vettä:
- Lyhennä suihkukäyntiä ja sammuta hana saippuoinnin ajaksi.
- Pese pyykkiä ja tiskejä täysiä koneellisia.
- Vähennä ruokahävikkiä ja suosi kasvipainotteista ruokavaliota.
Ilmakehän aerosolikuormitus – heikkenevä hengitysilma
Aerosolit ovat pieniä hiukkasia, jotka leijuvat vapaasti ilmakehässä. Osa niistä on luonnollisia ja osa ihmistoiminnan, kuten liikenteen, energiantuotannon, teollisuuden ja puunpolton, aiheuttamia.
Ilmakehässä hiukkaset vaikuttavat sekä paikallisesti että globaalisti vallitsevaan ilmastoon. Ne voivat muuttaa lämpötiloja, vaikuttaa pilvien syntyyn ja sateiden muodostumiseen. Pienhiukkaset ovat myös riski ihmiselle – muun muassa hengitysteiden ja sydämen terveydelle.
Ilmakehän aerosolikuormituksen planetaarinen raja on vielä turvallisella tasolla. Ilmansaasteiden määrä eri puolilla maapalloa vaihtelee suuresti, mikä vaikeuttaa planetaarisen rajan tarkastelua.
Näillä vinkeillä voit vähentää ilmakehän aerosolikuormitusta arjessasi:
- Vähennä autoilua.
- Vältä tarpeetonta puunpolttoa.
- Suosi uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkaita ratkaisuja.
- Vältä turhaa polttamista ja jätteen käsittelyä, josta vapautuu savua ja hiukkasia.
Uudet aineet ja elämänmuodot – tuntematon raja
Ihminen luo jatkuvasti toiminnallaan aineita ja materiaaleja, joita ei ole aiemmin esiintynyt luonnossa – ainakaan siinä määrin kuin ihmistoiminta niitä tuottaa. Tällaisia ovat esimerkiksi synteettiset kemikaalit, muovit, raskasmetallit, radioaktiiviset aineet, torjunta-aineet, lääkkeet ja uudet geneettiset muunnokset.
Monet uusista aineista ovat pysyviä. Ne kertyvät ravintoketjuissa ihmisten ja muunlajisten elimistöihin ja voivat vaikuttaa muun muassa lisääntymiseen ja immuunijärjestelmään.
Tämä planetaarinen raja on jo ylitetty. Uusien aineiden vuotuinen tuotanto ja ympäristöön kulkeutuminen on niin kiivasta, että ihmiskunnan on lähes mahdotonta valvoa saati arvioida niiden todellista määrää luonnossa. Aineiden vaikutukset voivat tulla näkyviin vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua, jolloin niiden poistaminen ympäristöstä voi olla jo liian myöhäistä.
Varovaisuusperiaatteen lisäksi turvallisempi kemikaalisuunnittelu ja -valvonta, kiertotalous ja tarpeettoman kemikaalikuorman vähentäminen ovat merkittävässä roolissa. Voit itse vähentää arjessasi turhaa kemikaalien käyttöä ja vähentää kulutusta. Kannattaa myös tukea sellaisia yrityksiä, joiden tuotteissa on huomioitu kemikaaliturvallisuus ja kiertotalous.
Kaikki ei ole menetetty – kestävä tulevaisuus on vielä mahdollinen
Vaikka olemme jo eläneet pitkään yli luonnon kantokyvyn niin oikeilla toimenpiteillä muutos kohti planetaarisesti kestävää elämää on edelleen mahdollinen. Aihe herättää monissa negatiivisia tunteita, mutta myös positiivisuutta on havaittavissa.
Toteutimme Planetbicin somekanavissa Planetaariset rajat -kyselyn, johon saimme kourallisen vastauksia. Aihe oli kaikille vastanneille ennestään tuttu, ja se herätti heissä surua, ahdistusta, turhautumista ja huolta – mutta myös toiveikkuutta. Usko otsonikerroksen elpymisen kaltaiseen menestystarinaan oli hiukan epäröivää, mutta kuitenkin myönteistä. Vastaajat kiinnittävät arjessaan huomiota planeetan hyvinvointiin esimerkiksi säästämällä vettä ja käyttämällä vähemmän kemikaaleja. Selvästi myös lähimetsien ja niiden asukkien hyvinvointi nähtiin tärkeänä, ja huolta ovat herättäneet avohakkuut ja lintujen esiintymisen muutokset.
Kun planeetan hyvinvointi koskettaa läheltä, esimerkiksi avohakatun lähimetsän tai sinilevän valloittaman lempirannan kautta, tahto suojella omaansa voimistuu. Lujan tahdon on muututtava toiminnaksi, jotta pystymme kääntämään kurssin kohti parempaa tulevaisuutta.