Opettajaopiskelijoiden liikunnan valinnaisen kurssi täydentyi Luovia tekoja planeetan puolesta-työpajalla ryhmän opettajan kiinnostuksen ja ennakkoluulottomuuden ansiosta. Perusopetuksen vaateet kuitenkin pakottivat tiivistämään pajan sisältöä ja työtahtia. Jälkikäteen pohdin, tekikö perusopetukseen survominen työpajasta liian hätäisen. Toisaalta tässä muodossa paja tavoitti opiskelijoita, jotka eivät muutoin pohtisi planeetan rajoja ja rooliaan potentiaalisena kestävyysvaikuttajana.
Liikkeen ilo ja energia olivat vankasti läsnä. Ilmapiiri oli pääasiassa rento ja inspiroitunut, raskaasta yhdessäolon teemasta huolimatta. Työpaja alkoi räväkästi planetbiccauksella. Osallistujat omaksuivat liikkeet liikuntatieteellisen hienosti. Jumpatessani edessä seuraa johtajaa-tyylillä näin silmäkulmastani hämmästyttävän samanaikaista liikettä. Myös osallistujien uusien Planetbic-liikkeiden kehittäminen oli sulavaa, mutta niiden dokumentointiin jäi harmillisen vähän aikaa.
Työpaja oli todennäköisesti toinen kerta opintojen aikana, kun opiskelijat törmäsivät planeetan rajoihin. Opettajan mukaan Liikuntatieteellisessä aihe ei näy opinnoissa lyhyen, itsenäisesti suoritettavan planetaarinen hyvinvointi– kurssin jälkeen. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että työpajan keskustelut jäivät niukoiksi ja varovaisiksi. Aihe on voinut jäädä arkiajattelun ja sanoittamisen ulkopuolelle. Tietenkin on mahdollista, että osanomatta jääneitä asioita purkautui luovien tekojen kautta.
Tutun vakiopettajan aktiivisuus työpajassa saattoi edistää keskenään tuttujen opiskelijoiden luottamusta työpajan sisältöjä kohtaan. Toisaalta se saattoi tehdä työpajan ohjaajien ja opiskelijoiden suhteen ohueksi. Me jäimme eräänlaisiksi vieraileviksi tarkkailijoiksi. Aikataulusyistä pois jäänyt tutustuminen olisi voinut lisätä luottamusta, ainakin siinä määrin, kun sitä voidaan muutamassa päivässä saavuttaa. Se olisi ollut tärkeää myös siksi, että planeetan turvarajat herättävät paljon tunteita ja ajatuksia.
Työpajassa syntyi harmillinen väärinkäsityksiin ja vahinkoihin pohjautuva kriisi, kun työskentelyn tuoksinassa kuvattiin epähuomiossa opiskelijoita, jotka eivät halunneet näkyvä kuvissa. Viestintäryhmä arvioi kuvien tunnistettavuusriskin pieneksi ja liitti kuvia somepostaukseen. Osa osallistujista kuitenkin koki olevansa tunnistettavissa ja kuvat poistettiin. Tilanne ehti aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa kuvien leviämisestä. Kriisin ratkaisua hidasti epäsuora viestintä opettajan kautta.
Jatkossa osallistujille pitää korostaa, ettei työpajojen ensisijainen tavoite ole saada aikaan somejulkaisuja. Vaikka taideaktivismin tavoitteisiin kuuluu viestin mahdollisimman laaja levittäminen, somea ei tehdä hankkeessa hinnalla millä hyvänsä.
Kuinka tehdä planeetan rajoista itselle tuttu aihe, jota uskaltaa opettaa muille? Ihminen voi samaan aikaan tietää, mitä pitäisi tehdä ja pitää sitä tärkeänä, mutta silti toimia toisin. Opetuksessa tämä voi konkretisoitua esimerkiksi niin, että opettaja epäröi ekologisen kestävyyden opettamista, vaikka pitää sitä tärkeänä. Meidän kaikkien olisi tärkeää tiedostaa omat sokeat pisteemme ja suhtautua kriittisesti houkuttelevaan joku muu kyllä hoitaa-toiveajatteluun.
Uskalluksen lisäksi lasten kanssa planeetan rajoista puhuessa on tärkeää nostaa esiin aikuisten vastuu. Tosiasioihin, toimintaan ja tunteiden käsittelyyn pohjautuvan toivon pitää myös olla mukana.
Taiteelliset esimerkit, teoria ja tehtävänannot jäivät aikataulusyistä lyhyiksi. Työskentely alkoi toden teolla toisella kerralla ja jatkui itsenäisesti. Kolmannella kerralla nähtiin jo valmiita luovia tekoja planeetan puolesta. Kaikki teot olivat ilahduttavia, mutta selvästi erottui, keitä aihe oli inspiroinut erityisesti. Toki opiskelijoiden työtarmoon voi vaikuttaa mikä hyvänsä, sää, rahatilanne, traumat tai maailmanpolitiikkaa.
Luovat teot, jotka esiteltiin avarassa ja valoisassa rytmiikkasalissa, koskettivat ja jäivät mieleen paremmin kuin myöhemmin valokuvina esitetyt teokset. Erityiseltä tuntui maapallosymboliikkaa hyödyntänyt performanssi ja opetustilannesimulaatio, jossa heiteltiin ja kerittiin maapalloa. Osallistujien omista prosesseista ei työpajan aikana ehditty keskustella paljonkaan, mutta niitä on kartoitettu kyselyllä. Jos ohjaamista ja pohdintaa olisi ehditty harjoittaa enemmän, lopputuloksena olisi voinut olla useampia harkittuja teoksia.
Toivottavasti kukaan ei jättänyt tekemättä tai sanomatta mitään nolouden riskin vuoksi. Tutkitusti ihmiset kaipaavat toiminnalleen sosiaalista hyväksyntää ja saattavat toimia ryhmän asenteisiin ja arvoihin liittyvien oletusten pohjalta. Tiedevastaava Tutta teki työpajatilanteissa osallistuvaa havainnointia. Hän aisti vaihtelevaa innostusta, heittäytymistä, mutta myös lievää kiusaantuneisuutta. Luovien tekojen esittelyn aikaan jännityksen ja ihastuneisuuden ohella ilmassa oli jopa pientä ivallisuutta. Oliko luovien tekojen kehittely planeetan rajojen teemasta joidenkin mielestä noloa? Ihannetilanteessa Luovia tekoja planeetan puolesta -työpajassa voisi halutessaan heittäytyä pohtimaan planeetan rajoja myös syvinä elämän ja kuoleman kysymyksinä, tai kapinallisen taistelun arvoisina.
Luovien tekojen katselu herätti pohtimaan niiden erilaisia vireitä ja sävyjä. Mitä ja millaisia tunteita ja ajatuksia jonkin tietyn ilmaisutyylin taustalla on ja voi niitä lukea teoksen sävyistä ja valinnoista? Millaisia tunteita tai ajatuksia tietty tyyli voi tartuttaa? Huumori, ironia, haikeus tai ivallisuus saattavat olla pintaa, jonka alla voi olla mitä tahansa: herkkyyttä, epätoivoa tai suojautumista. Haavoittuvuuden ja surun näyttäminen vaatii uskallusta.
Työpaja toi tavanomaiseen kestävyysaiheita sivuamattomaan opetukseen mukaan hankalan ja tunteita herättävän aiheen. Tällaisessa tilanteessa voi tapahtua myös paljon puhuttua viestintuojan ampumista.
Opettajilla on aivan erityinen mahdollisuus vaikuttaa ja edistää turvallista planeetan rajojen sisäistämistä. Ekologinen kestävyys ei saisi jäädä opettajakoulutuksessa valinnaiseksi, sillä se läpäisee koko suomalaisen peruskoulun opetussuunnitelman. Kestävyyden vahvistaminen opettajakoulutuksessa tekisi aihepiiristä luontevan osan tulevien opettajien työtä.
Kestävyysopetus ei tarkoita tiedon hallintaa, vaan yhteistä tiedon ja toimintatapojen etsimistä. Siihen kuuluvat olennaisesti myös mielikuvitus ja luovuus, joita ilman ei ole mahdollista kuvitella parempia tulevaisuuksia. Myös osallistujaryhmän opettaja lupasi sisällyttää työpajan teemoja omaan tulevaan opetukseensa. Tämä on ehdottomasti tunnustus Luovia tekoja planeetan puolesta-työpajoille ja koko hankkeelle.
Työpaja loppui torstaina ja perjantaina osallistujilla oli edessä diskotanssin opetus viidesluokkakalaisille. Työpaja oli mahdollisesti kumma planetaarinen tiede-taide-katko muiden opintotavoitteiden ja valmistumisen ristipaineessa. Toivottavasti se jätti osalle osallistujista kipinän, vähintään piilevän, jos ei polttavan, aihetta kohtaan.