Teos: ”Planeetta on värikäs veden ansiosta”, Zeynab. 

Ensimmäisellä Integran työpajakerralla kävi ilmi, että osallistujia yhdisti ja huolestutti ainakin poliitikkojen ilmasto- ja ympäristöaiheisiin liittyvä taantumuksellisuus. Sabine kertoi Tšekin motoristipuoluetta edustavasta ympäristöministeristä, joka on julistanut ilmastonmuutoksen olevan ohi. Tiedevastaava Reetta Puolitaival kertoi päässeensä mukaan EU-parlamentin istuntoon, jossa hän oli todistanut oikeistopuolueen edustajan ilmoitusta: ”We do not want this Green New Deal no more.” Sen lisäksi, että esimerkit ovat totisesti huolestuttavia, ne pakottavat lisäpohdintaan: miksi vaikutusvaltaisessa asemassa oleva ihminen torjuu tieteelliset tosiasiat ja planeetan elinkelpoisuutta turvaavat toimet? Entä onko päättävässä asemassa oleva tulevaisuuden torppaaja keskimäärin mies?

Työpajan kahdella viimeisellä kerralla paikalla oli vain naisia. Kahdella ensimmäisellä kerralla mukana oli yksi miesoletettu. Mitä ilmeisimmin myös valtaosa Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian opiskelijoista on naisia.
Pieni yksittäinen työpaja planeetan puolesta herätti kysymyksen: onko ympäristö- ja ilmastomyönteinen käytös sukupuolittunutta? Tutkimuksen vastaus kysymykseen on kyllä [1].
Liittyykö työpajaosallistujien sukupuolijakauma laajemmin arvoihin, kulttuuriin ja käyttäytymismalleihin tai oliko se Integran työpajoissa vain sattuma? Miten tulevaisuuden ja elämän vaalimisesta tehtäisiin miehekästä ja toisaalta kaikille sopivaa?

Osallistujien sitoutuminen työpajatekemiseen ilmeni eri tavoin. Jotkut tekivät joka kerralla erillisen koulutehtävämäisen työn ja jotkut tekivät teoksiaan innostuneen sitoutuneesti saman teeman parissa kerrasta toiseen.

Kaksi koulutehtävämäisiä lehtikollaaseja tehnyttä osallistujaa siirtyi viimeisellä kerralla vlog-muotoisten planetaaristen lausuntojen suunnitteluun. Heidän summittainen leikkelynsä ja liimailunsa huipentui lyhyisiin planeetan rajoihin liittyviin puheenvuoroihin, jotka he esittivät rohkeasti kameralle.
Eräs osallistuja innostui some-ohjeesta, jossa kahvipaketeista tehdään kori ja keskustelimme yhteisesti kahvin ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä. Osallistuja ei kuitenkaan halunnut viestiä tai kyennyt kuvallisesti viestimään aiheesta. Toki kierrätysmateriaali kantaa aina viestiä jo itsessään.

Työpajassa syntyi visuaalisesti vahvoja kuvia, esimerkiksi veden merkityksistä, lentomatkailusta ja paremmasta, kestävästä kaupungista. Näin kuvissa mahdollisuuksia jatkojalostamiseen, esimerkiksi julisteiden tai tekstiilien muodossa. Osallistujat itse todennäköisesti kokivat tehneensä teokset valmiiksi. Työelämässä työ on valmis kun aika loppuu, kun taas taidetyöskentelyssä työ ei aina tottele aikatauluja. On mahdollista, että monien aikuisten viimeisin kokemus visuaalisesta ajattelusta ja taidetyöskentelystä on peräisin lapsuusvuosilta.
Toisaalta tässä työpajassa prosessi ja oman yhteys planeetan rajoihin oli tärkeämpää kuin esteettinen onnistuminen. Jos osallistujien ajattelu risteili työpajan ajan planeetan rajojen teemoissa, työpajakokemus oli kehollinen ja myönteinen sekä onnistui stimuloimaan osallistujien kuvallista ajattelua ja intoa tehdä asioita käsin, työpajan voi arvioida saavuttaneen tavoitteensa [2].

Tekijä: Sabine

Integran työpajoissa oli vaihtuvuutta, joka loi kaaosta ja paikallaanpolkevuutta, toisaalta viikkojen aikana koettin myös etenemisen tuntua ja jopa flow-tiloja

Työpajojen osallistujakokoonpanot ja tilat vaihtuivat kaikilla kerroilla. Toisella kerralla yli puolet osallistujista oli vaihtunut ja tunnelmassa oli hetkellistä sekavuutta.
Toisaalta laajemmasta joukosta seuloutuneen ydinryhmän kanssa toteutui muutama keskittyneen inspiroitunut jaettu luovan työn hetki. Samaisen ydinryhmän kanssa myös kerran hilpeästi planetbicattiin ja viimeisellä kerralla juhlistettiin saavutuksia pullakahveilla. Erityisen mieleenpainuva oli hetki, jolloin osallistujat uppoutuivat kollaaseihin, maalauksiin ja piirroksiin YouTuben lo-fi-jazz -listan soidessa taustalla. Kappaleissa oli sämplätty iranilaista Hayadehia [3], erään osallistujan lempiartistia.

Ohjaajan pitäisi osata aistia, koska on aika olla hiljaa, milloin ohjata, milloin vetäytyä. On taito jättää ohjaamatta ja antaa tilaa itsenäiselle työskentelylle. Silti uppoutuneen työskentelyn aikana on säilytettävä valppautensa ja varottava totaalista omiin ajatuksiin vajoamista. Mitä neurotieteen näkökulmasta mahtaakaan tapahtua, kun kädet työskentelevät ja mieli samanaikaisesti askartelee planetaaristen rajojen äärellä? Tekemisen ja ajattelun yhdistelmä voi hyvinkin syventää planeetan rajojen ymmärtämistä ja muuttaa sitä kehollisuuden kautta toiminnaksi.

Planeetan rajat ymmärtää syvimmin ja tuntee raskaimmin omalla äidinkielellä

Ohjaajien tehtävä oli viikoittain palauttaa osallistujat arjen ihmisen kokoisten haasteiden parista valtavien planeetan kokoisten aiheiden äärelle. Planeetan rajoissa on rankan faktasisällön lisäksi vahva tunnekuorma. Vaikka vieraan kielen voi halutessaan jopa sulkea pois mielestä, osallistujat kertoivat aiheen herättävän monenlaisia vaikeasti nimettäviä tunteita myös suomeksi.

Integran osallistujat vaikuttivat toimintavalmiilta ja iskunkestäviltä. Todellisuudessa tiesin eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten taustoista hyvin vähän. Esitellessäni kaupunkimetsiin liittyvää luovaa aktivismia, tiedostin miten pieniä ongelmia paikalliset metsätuhot Suomessa voivat olla verrattuna muualla koettuihin ekokriisien ilmentymiin.
Isuri kertoi kotimaansa Sri Lankan epänormaaleista ja tuhoisista tulvista, joiden syitä monet paikalliset eivät ymmärrä. Hän totesi myös, että Suomessa planeetan kantokyvyn romahdus ei tunnu todelliselta, vaikka sen tietää olevan totta, koska näkyviä merkkejä on vähän. Toimintaimpulssin syntyminen edellyttäisi, että ympäristömuutokset tulisivat iholle.

Työpajoissa työskentelyn teema ja työskentelyinto vaikuttivat palautuvan erityisesti, kun osallistujat näkivät sosiaalisessa mediassa julkaistuja planetaarisia lausuntoja. Toisten ihmisten sitoutuminen ja puhe itselle tärkeistä planeetan kuntoon liittyvistä aiheista inspiroi selvästi aloittamaan oman luovan työskentelyn planeetan puolesta.

PS.
Osallistujat toivoivat neuvoja konkreettisen vaikuttamisen keinoista. Jatkossa työpajamateriaaleihin on lisättävä listan planeettaa tavalla tai toisella puolustavista paikallisyhdistyksistä.

[1]
Echavarren, José (2023) The Gender Gap in Environmental Concern: Support for an Ecofeminist Perspective and the Role of Gender Egalitarian Attitudes. Sex Roles, 89(9–10), 610–623. https://doi.org/10.1007/s11199-023-01397-3
[2]
Kester G. H., (2013) Conversation Pieces – Community and Communication in Modern Art. University of California Press
[3]
https://www.youtube.com/watch?v=UFk4_Ybx7yk